Aamu
Aurora
LÄSKI!
– VAKAVAA ASIAA HUUMORIN SIIVIN
Kuten varmaan monilla, olivat omatkin
odotukseni korkealla mennessäni katsomaan Raisa Omaheimon ja työryhmän LÄSKI! Rasvainen monologi lihavuudesta -näytelmää
teatteri Takomoon tammikuussa. Lihavuus, keho ja ulkonäkö ovat aiheita, jotka
koskettavat erityisesti naisia ja naisoletettuja yhteiskunnassamme, ja tottakai
yhä enenevässä määrin kaikkia. Ei omakaan suhteeni vartalooni ole ihan
ongelmaton. Olen kärsinyt syömishäiriöistä, laihduttanut, lihonut ja laihtunut sekä
kohannut kehooni liittyvää arvostelua ja pilkkaa. Niin lievä ylipaino, laihuus
kuin normaalipainokin voivat olla kritiikin kohteita, kun ulkonäön odotetaan olevan
jotakin muuta. Olen kokenut paljon seksuaalista häirintää ulkonäköni vuoksi
kuten monet naiset ovat. Toisaalta ruumiini antaa minulle runsaasti hyviä
kokemuksia; se on minulle työväline, jolla toteutan itseäni laulaessani, tanssiessani
tai näytellessäni. Teen taidemallin töitä, joissa olen useimmiten alasti, ja pidän
siitä. Rakastan tekemisiäni, vaikka tavalla tai toisella nekin ovat osa ulkonäön
ja kauneuden maailmaa, jossa kritisoitavaa riittää. Minusta jokainen voi yksilöllisesti määritellä
mitä pitää kauniina, muodostaa jonkin mielipiteen itsestään, jota ulkoisella
olemuksellaan heijastelee. LÄSKI!
pureutui tähän kaikkeen.
Alussa
selvisi, että kyse on stand-up-tyyppisestä esityksestä. Käsiohjelmassa puhutaan "monologista", ja etukäteen olin lukenut "Päähenkilö tuo kokemuksensa
lavalle"-tyyppisiä kuvauksia esityksestä. En ole erityinen
stand up -fani, koska usein sekin on näyttäytynyt valkoisten keski-ikäisten
miesten kenttänä, eivätkä vitsit osu eivätkä uppoa. Olikin virkistävää todeta,
että lajista löytyy myös kiinnostavampia variaatioita kuten LÄSKI! Teatteri ja elokuva ovat minulle
taianomainen ideoiden ja kauneuden maailma, jossa kaikki on mahdollista. Olen klassisen
koulutuksen saanut laulaja, työskennellyt musiikkiteatterissa ja oopperassa.
Pidän baletista, burleskista, itämaisesta tanssista eri lajeineen, ylipäätään näyttämöstä,
joka tapahtumineen kohoaa arjen yläpuolelle.
Odotin
LÄSKI!-esitykseltä räjäyttävää kritiikkiä
painoihanteita kohtaan, ihanteita, joiden mukaan jokaisen pitäisi olla laiha. Vuosia olen ihaillut laulaja Beth
Dittoa, joka on paitsi mahtava laulaja, myös cool ja läski. Ditto mainitaan
käsiohjelmassa, hyvä kiva! Ennen teatterisaliin menoa katselen seinillä kuvia
esityksestä. Ne näyttävät kauniilta, utuisilta.
Lavalle
astuu mikrofonin varteen kookas, lyhyttukkainen, suurisilmäinen ja
matalaääninen nainen, joka on suurimman osan esityksestä hauska. Hän kertoo olevansa
pitkä, sitähän näyttämö tai valokuva ei paljasta, etenkin jos esiintyjä on
yksin. Jutut ja tarinat ovat omakohtaisia, kuten esitteessä sanotaan ”tosia”. Tietenkin
näyttämöllä kyseessä on aina osatotuus, se, mitä halutaan näyttää. Valokuvalla
on raaminsa. Omaheimo kertoo kehosyrjinnästä monissa eri paikoissa: vaateostoksilla,
kunto- ja joogasalilla, treffeillä, netissä. Lisäksi hän kertoo äidistä, joka
laihduttaa. Esimerkit koskettavat, erityisesti äitiä koskeva, tosin lyhyeksi
jäävä, osuus.
En
ole itse ollut niin lihava, etten olisi saanut turvavyötä kiinni lentokoneessa,
siihen en voi samaistua, mutta koen syvää myötätuntoa. Huomaan, että vaikka
painoa ja ulkonäköä koskevat asiat ovat runnelleet omaakin elämääni, ovat ne
erilaisia kuin näytelmässä kuvatut lihavan kokemukset. Minulla on vaikeuksia
hahmottaa ruumiini kokoa, ja peilistäni saattaa näkyä "valaanruho", vaikka
olisin hoikka tai "normaalikokoinen", mitä se tarkoittaakaan. Omaheimokin
kertoo kärsineensä syömishäiriöistä, ja toipuneensa niistä. Eräässä kohtaa
esitystä hän venyttää entisien, suurempikokoisten housujensa kaulusta, ja
kertoo laihtuneensa 30 kiloa. Tällaista en ajatellut näkeväni, luulin että
esityksessä sanottaisiin haista paska laihdutukselle. Mutta tämä kertoo juuri siitä,
kuinka läpitunkevaa laihdutus yhteiskunnassamme on. Lihavuus on "epäterveellistä",
eikä kannata. Minua hieman ihmetyttää läskivitsit, joille yleisö nauraa. Läskihän
saa kertoa läskivitsejä, mutta eikö se ole juuri tyypillistä puolustuskäytöstä?
Itsestään pitää tehdä vitsi ennen kuin muut ehtivät. Läskivitsit eivät naurata minua
yhtään. Lopulta päähenkilö kuiskailee vitsejä pimeässä
kulmassa pieneen nitisevään tuoliinsa painuneena, ja loppu yleisökin hiljenee
ja myötäahdistuu.
Miljoonat
tuhlaavat rahansa ja aikansa laihdutusbisnekseen ja pettyvät. Jo lapsetkin laihduttavat. Jos huumori suurimmalle
osalle katsojia toimi laihduttamisen kritiikkinä, hyvä. Esitys herättää minussa
suurta sympatiaa, välillä kyllästymistäkin. Balettimaailmaa irvaillaan taas, päähenkilö
pukeutuu tyllihameeseen, sahaa videossa moottorisahalla kahtia tuolin, johon ei
meinaa mahtua istumaan, valelee sen bensalla ja sytyttää tuleen. Syntikkaversio
Tsaikovskin Joutsenlammesta soi
taustalla. Mielestäni tehokkaampaa olisi ollut käyttää alkuperäistä
orkesterisävellystä, kuten Black Swan
-elokuvassa, joka näytti balettimaailman hulluuden. Äänisuunnittelu on ammattimaisen hyvää,
konemainen miesääni kylmäävä, mutta välistä musiikkiväännökset saavat
kauneudenystävän vääntelehtimään, mikä lienee tarkoituskin?
LÄSKI!
nostaa esille todella tärkeän aiheen. Toivon mukaan se lisää
kehopositiivisuutta sekä monimuotoisten vartaloiden hyväksyntää. Mielestäni
aiheesta saisi kuitenkin tehtyä kestävämpääkin draamaa. Esityksessä on
realismia ja naiiviutta, joka rikkoo ensin hienosti luodun teatterin illuusion.
Käsiohjelmassa kuvaillut todet dialogit ja tapahtumat muuttuvat dramatisoiduiksi
muistoiksi kipeästä menneisyydestä. Päähenkilö on yksinäisyydestä kärsivä
lihava, mutta toteaakin "myöhemmin löytyneen kumppaneita jotka kunnioittavat häntä",
mitä ei valitettavasti avattukaan enempää. Lausahdus vähensi roolihahmon
todentuntuisuutta ja latisti draamaa. LÄSKI!
kuuluu "asia on tärkein"-esityksiin, ja lunastaa sellaisena paikkansa.
Valtamedian kiinnostus näytelmää kohtaan on ollut suuri, ja ihmiset ovat
avautuneet kokemastaan painosyrjinnästä. Teatteriesitys voi siis olla myös
tällainen pitkä puheenvuoro. Perinteinen tarina pystyy mielestäni kuitenkin esittämään
asiat ja ehkäpä perehtymään niiden syihin vieläkin tehokkaammin.
Käsiohjelman
runossa kerrotaan "Täydellisestä maailmasta" jossa "jokainen läski olisi
onnellinen läski, jokainen olisi riittävä eikä yhdenkään äidin tai isän tarvitsisi
laihduttaa". Kuulostaa kyllä ihanalta. Maailma vaan on tällaisesta vielä
kaukana; tulemme edelleen toimeen todellisuudessa, jossa missikisat,
bikinimainokset ja treenatut "ihannevartalot" ympäröivät meitä mediassa,
viihteessä ja taiteessa. Ystävien ja terapiaryhmien kehopositiivinen kupla ei
suojaa tältä kaikelta täysin. Ulkona kadulla kävellessä tulee vastaan se
idiootti, joka haukkuu läskiksi ja myös se, joka kehuu ulkonäköä, jos se vastaa
kauneusihanteita. Tuntemattomien ulkonäön suora kommentointi julkisessa tilassa
näyttäisi myös olevan lisääntymässä, kuten Raisa Omaheimokin toteaa
haastatteluissaan. Internetin myötä sananvapaus on korostunut ja ihmiset ovat
entistä suorapuheisempia ja hyökkäävämpiä tuntemattomiakin kohtaan.
Itse koen oloni paremmaksi hyväksymällä erilaiset
vartalot, ja niin laihduttajat kuin ei-laihduttajatkin. Täydellistä onnelaa maailmasta tuskin saamme. Jos joku saavuttaa
tyytyväisyyden vartaloonsa harrastamalla fitnessiä, sallittakoon se hänelle.
Jos joku haluaa olla läski, niin hienoa! Ulkonäön muokkaus kaikkine variaatioineen
on mielestäni oikeus. Maailma on epätäydellinen, mutta hyväksymällä muut on
siinä edes hieman helpompi olla. "Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet" hokevat
usein ihmiset, jotka hyväksyvät sinut millaisena he sinut näkevät eivätkä todellakaan ole kiinnostuneita kuulemaan,
mitä mieltä itsestäsi olet. Oikeasti toista kunnioittaa arvostaessaan hänen näkemystään
itsestään. LÄSKI! hakee hyväksyntää lihavuudelle, mikä on tärkeää. Se näyttää
kuinka valmiina syötettyjen kauneus- tai terveysihanteiden takana ovat markkinat,
jotka haluavat tehdä tuotteistaan tärkeitä ja viedä rahamme. Tuotteita ei löydy
jos ei sovi muottiin. Rakkaus, myötätunto ja kunnioitus ovat kuitenkin ilmaisia
jaettavaksi vaatimuksiltaan kovenevassa maailmassa. Kauneuden voimme määritellä
ihan itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti