Hae tästä blogista

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

QFemZinen uusi kirjoituskutsu/QFemzine's new invitation to write: Vammaisuudet/Disabilities/Funktionsnedsättningar



-----

TÄSSÄ KUTSU PELKÄSSÄ TEKSTIMUODOSSA/HERE AS A PLAIN TEXT

Kirjoitus- ja kuvituskutsu
QFemZine – Queeriä ja Feminismiä/ QFemZine – Queer and Feminism 2/16
Vammaisuudet / Disabilities
(ilmestyy lokakuussa)

Vammaisten ihmisten asema on kautta historian ollut heikompi tai erilainen kuin ihmisillä, joilla ei ole mitään vammaa. Yhä nykyaikana vammaisten oikeudet jäävät liian vähälle huomiolle esimerkiksi queerfeminismissä, anarkismissa, lainsäädännössä ja puoluepolitiikassa eri puolilla maailmaa.Vammaispalveluista leikataan ja vammaisten ihmisoikeuksia rajoitetaan. Monet tiloista ja tapahtumista ovat esteellisiä. Vammaisuuksia leimaa usein vahva stigma eikä vammaisten asemasta ja vammaisuuksien moninaisuudesta ole saatavilla riittävästi tietoa.

Etsimme niin queeriin ja queerfeminismiin risteäviä kirjoituksia vammaisuuksista kuin vammaisuuksia itsenäisesti käsitteleviä tekstejäkin. Kirjoituksia, kuvituksia, sarjakuvia, videoita – tiedettä, taidetta, politiikkaa! Kirjoituskielinä voivat olla suomi, englanti ja ruotsi.

Kaikille avoin haku on voimassa 18.9. saakka, jolloin on kirjoitusten ensimmäisten versioiden deadline.

Kysy rohkeasti lisää!

-----

Kallelse för texter och illustrationer
QFemZine – Queeriä ja Feminismiä/ QFemZine – Queer and Feminism 2/16
Funktionsnedsättningar/ Disabilities
(publiceras i oktober)

Funktionsnedsattas ställning har genom historien varit svagare än eller olik från människors som inte har funktionsnedsättning. Än idag blir funktionsnedsattas rättigheter utanför fokus i queerfeminism, anarkism, lagstiftning och partipolitik runt om i världen. Handikappservice skärs ner och funktionsnedsattas rättigheter begränsas. Många rum och evenemang är icketillgängliga. Funktionsnedsättningar stigmatiseras starkt meda det inte finns tillräckligt med information om funktionsnedsattas ställning och funktionsnedsättningars mångfald.

Vi söker texter om funktionsnedsättningar som korsar queer och queerfeminism och texter som självständigt behandlar funltionsnedsättningar. Texter, illustrationer, serier, videon – vetenskap, konst, politik! Språken kan vara svenska, finska och engelska.

Uppropet för texter är öppet för alla till 18.9., som är förstaversionsdeadline för texter.

Fråga mer och tag modigt kontakt!

-----

Call for papers and illustrations
QFemZine – Queeriä ja Feminismiä/ QFemZine – Queer and Feminism 2/16
Disabilities (Coming in October)

The status of disabled people has throughout history been weaker or different than to those without disabilities. The rights of disabled people are still today getting too little attention for example in queerfeminism, anarchism, legislation and party politics all around the world. Services for the disabled are been cut and the human rights of disabled people are been restricted. Many spaces and events are inaccessible. Disabilities are often branded with a strong stigma and there isn’t enough information available on the status of disabled people and on the diversity of disabilities.

We are in search of writings on disabilities intersecting with queer and queerfeminism as well as writings that address disabilities independently. Writings, illustrations, comics, videos – science, art, politics! Writing languages eligible are Finnish, English and Swedish.

The call is open to everyone until the 18th of September, which is the deadline for the first drafts of the texts.

Please do not hesitate to ask for more information!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kuukauden blogitekstisarja/touko/kesäkuu: Hanna Storm - INTERSEKTIONAALISTA TOIMINTAA VÄKIVALTAA VASTAAN







(PELKKÄ KIRJOITUS ESIM. ERILAISTEN LUKULAITTEIDEN KÄYTTÄJILLE)

Hanna Storm - Puhe Mustapinkki-blokissa Pirkanmaa Prideilla 11.6.2016


Hyvät Mustapinkki-blokkilaiset, hyvät toverit!

Me tiedämme, miten Pride alkoi ja miksi sitä vietetään. 28. kesäkuuta 1969 aamuyöllä New Yorkin Greenwich Villagessa joukko ihmisiä vastusti poliisin ratsiaa Stonewall Inn -nimisessä baarissa. Nämä ihmiset olivat homoyhteisön sisälläkin marginalisoituja ihmisiä, kuten transihmisiä drag queenejä, butch-lesboja, asunnottomia nuoria, prostituoituja ja rodullistettuja ihmisiä. Vastustus johti mellakoihin, jotka jatkuivat seuraavana iltana sekä uudelleen usean päivän kuluttua. Näiden ihmisten vastarinta ja rohkeus synnyttivät ensimmäiset modernit LGBT-liikkeet ja toimivat esikuvina myöhemmille liikkeille. Lähiviikkoina Greenwich Villagen asukkaat alkoivat esimerkiksi organisoida paikkoja, joissa he voisivat kokoontua vapaasti, vailla pelkoa pidätyksistä ja ratsioista, jotka siis olivat tuolloin varsin yleisiä paikoissa, jotka avasivat ovensa myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville. Vuosi myöhemmin näiden tapahtumien vuosipäivänä järjestettiin ensimmäiset Pride-marssit New Yorkissa ja Los Angelesissa.

Pride-liikkeen aloittaneista Stonewallin tapahtumista ja siihen liittyvästä hyvin konkreettisesta kapinasta ja vastustuksesta yhteiskunnan sortavia rakenteita kohtaan on kulunut jo miltei puoli vuosisataa. Epäeettisen ja -ekologisen kapitalistisen sateenkaarikrääsän keskellä voi olla vaikea muistaa olevansa muistojuhlassa ja mielenosoituksessa, tai että kyseessä pitäisi olla mielenosoitus. Siksi onkin todella hienoa nähdä meidät kaikki täällä ja tietää, että emme ole unohtaneet, emmekä unohda, tietää että jaksamme jatkaa taistelua yhä meihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Vaikka iloitsisimme jo saavutetuista voitoista, sen ei tarvitse merkitä historian unohtamista eikä yhä vakavan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan niin valtiollisen ja rakenteellisen kuin muunkin väkivallan sivuuttamista; niin Suomessa kuin muualla maailmassakin.

Historiankirjoitus ja historiankuvaus ovat keinoja, joilla etuoikeutetut vääristävät ja kaunistelevat mieleisikseen todellisia tapahtumia. Tämä näkyy esimerkiksi Stonewall-elokuvassa, jossa päähenkilönä nähdään valkoinen cishomomies, jota ei todellisuudessa siis ollut ollenkaan olemassa, vaan keskeisiä toimijoita olivat esimerkiksi afroamerikkalainen transnainen Marsha P. Johnson ja transnainen Sylvia Rivera. Sama näkyi viime viikolla naisten äänioikeus 110 vuotta -juhlapuheissa, joissa vaiettiin siitä, että tosiasiassa osa köyhistä naisista sai äänestää vasta 1940-luvulla ja osa esimerkiksi psykiatrisessa laitoshoidossa olevista vasta 1970-luvulla. Valheelliset tarinat muuttuvat helposti tosiksi, ja siksi on ensiarvoisen tärkeää, että me tänään täällä tiedämme, miten Pride alkoi ja juhlimme sitä Stonewallissa mellakoineita kunnioittaen, muistaen keitä he olivat.

Nykyhetkenä Suomessa tarvitaan Mustapinkkiä ja muuta vastaavaa toimintaa, jotka osoittavat yhä räikeät ihmisoikeusloukkaukset yhteisöämme kohtaan. Juridisen sukupuolen vahvistamiseen liittyvä sterilisaatiopakko, transhoitojen vaikea saatavuus, transprosessin keskeyttäminen psyykkisiin sairauksiin vedoten niin sanotulla jäähyllä ja hoitoprosessiin vaikea pääsy ovat muutamia räikeitä esimerkkejä sukupuolen moninaisuuden kirjoon kuuluvien ihmisten ihmisoikeusloukkauksista. Sukupuolen pitäisi olla itsemääräämiskysymys eikä valtion erittäin tarkasti ja väkivaltaisesti säätelemä prosessi, jossa moni joutuu kirjaimellisesti taistelemaan hengestään ja oikeuksistaan. Samoin esimerkiksi nykyinen äitiyslaki on keskeinen puute lapsen oikeuksissa vanhempiinsa, ja vanhempien oikeuksissa hoitaa lastaan täysivaltaisesti myös lain edessä. Mutta kuten olemme huomanneet, valtioiden harjoittama rakenteellinen väkivalta on jotakin, jota meidän on itse vastustettava ja johon meidän on itse puututtava eikä se ilman tätä vastustusta tule muuttumaan ja häviämään. Emme voi luottaa edelleenkään esimerkiksi Suomen hallitukseen, joka ei ole tehnyt juuri muuta kuin pyrkinyt kurjistamaan yhteiskunnan kaikkein heikoimpien asemaa, esimerkiksi lasten, köyhien, mielenterveyskuntoutujien, vammaisten ja maahanmuuttajien (migrants) asemaa. Rasismi on tässä maassa sekä rakenteellista että kanssaihmisten tekemää, mitä rakenteellinen rasismi vain voimistaa. Väkivalta kukoistaa niin kabineteissa kuin kaduillakin, ja se kohdistuu niin ihmisiin, luontoon kuin eläimiinkin.

Hallituksemme (ja monen muun maan hallitusten) toiminta toisaalta osoittaa sen, kuinka paljon ihmisten elämiin vaikuttavat lukuisat risteävät ominaisuudet eli intersektionaalisuus. Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden asemaa ja siihen liittyvää uhkaa hakijoiden lähtömaassa viranomaiset eivät tunnista. Tai kuinka turvatonta on esimerkiksi kulkea kadulla, jos on nainen, rodullistettu ja käyttää huntua. Esimerkkejä on lukuisia. Meidän on huomioitava risteävien ominaisuuksien vaatima taistelu monen asian puolesta yhtä aikaa.

Tilanne maailmassa ja Suomessa voi tällä hetkellä tuntua hyvin toivottomalta. Mutta yhdessä voimme jaksaa paremmin tai ainakin yrittää jaksaa. Muita vaihtoehtoja ei ole. Kuten Stonewallissakin yhteiskunnan marginaaliin sekä silloisen homoyhteisönkin marginaaliin kuuluvat ihmiset uskalsivat ja toimivat. Mitä me sitten voimme tehdä? Yrittää auttaa kaikkia apua tarvitsevia niillä kyvyillä, taidoilla ja mahdollisuuksilla, mitä meillä on, niin paljon kuin jaksamme ja pystymme, eikö vain? Kun joku ei jaksa, hän voi levätä, ja toiset jatkavat, eikö vain? Kun toivoa ei tunnu olevan, voi yrittää keskittyä toimimaan.

Esimerkkejä toiminnasta Suomessa rakenteellista ja muuta väkivaltaa vastaan, intersektionaalisesti ja marginaalien marginaalit huomioonottaen ovat esimerkiksi Mustapinkki-toiminta Prideilla ainakin Tampereella, Turussa ja Helsingissä, Transtukiverkoston toiminta Turussa, muunsukupuolisten kahvihetket Turussa, zine- ja lehtitoiminta, queerfeministiset danceoke-illat, Tampereen Queer-kerho, Queerfeministiset kesäleirit, bändit, kuten täällä soittavat Mustelmia, Stereotypia ja Raivoraittius, vastajulkaistu ensimmäinen suomenkielinen Seksi ja trans -opasvihkonen (Transtukiverkosto ym.) sekä ensi syksynä ensi kertaa Suomessa järjestettävä queer-festivaali Tampere Queer Festival. Nämä kaikki ovat osoittavat, että siellä, missä on tarve jollekin toiminnalle, se on usein aloitettava ja toteutettava itse. Ne inspiroivat ja antavat voimaa taisteluun sekä luovat uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Toivotan oikein hyvää Pride-päivän jatkoa itseni sekä QFemZine – Queeriä ja Feminismiä -julkaisun puolesta! Kiitos!