Keskiviikkona QFZ huomasi pettymyksekseen hankkineensa alejunaliput, jotka eivät kuitenkaan veisi zineä tarpeeksi aikaisin Mustaan Pispalaan Mustikan Rakkauden Vapautusrintama! Kesäkiertue 2015 -keikkaa kuulemaan. Edellisenä iltana saimme kuitenkin mainion idean: liftataan!
Saimme kyydin mukavalta tyypiltä, jonka kanssa juttelimme kesästä ja QFZ:n seikkailuista. Suuren suuri kiitos hänelle vielä! Ilman häntä liftaus olisi ollut turhaa.
Saavuimme Hirvitalolle juuri täydellisesti keskustassa tapaamamme ystävämme ja majoittajamme kanssa. Mustikan E. ja Aikku toivottivat kaikki lämpimästi ja iloisesti tervetulleiksi ja varmistivat, että kaikilla oli mukavasti tilaa ja istumapaikka (niin halutessaan). Tunnelma oli siis heti alusta huomioonottava ja mukaan kutsuva. Rakkauden Vapautusrintama alkoi ja saimme kuulla Vapautusrintaman kuusi kriittistä teesiä liittyen eroottiseen rakkauteen. Teesit kritisoivat nykyistä länsimaista rakkauskäsitystä, jossa rakkaus on rajattu monin eri tavoin monelta eri suunnalta. Kuusi kriittistä teesiä koskivat eroottisen rakkauden ideaaleja, rakkauden normittamista, kirkon ja valtion ja muiden instituutioiden sotkeutumista ihmisten rakkauksiin, rakkauden tarinallistamista, rakkauden sitouttamista osaksi kuluttamista sekä rakkauden pyhittämistä uskonnoksi, Vapautusrintamassa paitsi kritisoitiin, myös hahmoteltiin ideoita ja visioita eroottisen rakkauden vapauttamisesta näiden alueiden osalta ja ylipäätään.
Teesit olivat varmasti monen mielessä pyörineitä seikkoja yhteenkokoavia. QFZ jäi pohtimaan: Vaan kuinka hahmotella suuntaviivoja ja varsinkin elää, sanotaanko nyt vaikka, valtavirrasta eroavien eroottisen rakkauden toteuttamistavoista eroavasti. Siinä tarvitaan samoin ajattelevien ajatusten jakamista ja siitä syntyvää tukea. Juuri niin kuin Rakkauden Vapautusrintamassa. Tarvitaan kovia otteita, mutta silti on hyvä muistaa, että kaikkea, mikä toimii itselle eikä vahingoita muita tai sitä ei oleteta muilta, on epäilemättä hyvää!
QFZ on samoilla linjoilla: rakkaus on keksittävä uudelleen! Lisäksi nostamme esiin muun muassa Queersaation aikaan ääneenlausuttuja ideoita: ihmisoikeuksissa ei ole eikä pitäisi olla kyse rakkaudesta, vaikka esimerkiksi Seta ja Suomen Amnesty niin markkinoivat. Ketään ei tarvitse rakastaa voidakseen kunnioittaa tätä eikä rakkautta tarvita siihen, että kaikille taattaisiin yhtäläiset ihmisoikeudet. It's not about Love. Niin ja kaikille romanttinen rakkaus ei ole Se Juttu.
Loppuajan askartelimme Mustikan Elokuun Suurjuhlille 22.8. ripustettavaan viiriketjuun viirejä, joissa kukin esitti omia ajatuksiaan rakkaudesta ja siihen liittyvistä symboleista.
Viireissä näkyi muu muassa monen rakkauden yhtäaikaisuus, rakkauden ajalliset muutokset, rakkauden avoimuus, rakkauden muuttuvuus, rakkauteen liittyvät kysymykset, uusien kysymysten esiinnouseminen...
Kysyvyys, kuuntelevuus, vain nykyhetki! Näin Rakkauden Vapautusrintamassa myös julistettiin.
Mikä iloisinta, kohtasimme Vapautusrintamassa myös sarjisten tekijä, Jii Ivanevan, jota pyysimme mukaan osallistumaan zineemme! Hänen kuvituksensa ja/tai sarjiksensa ilmestyvät jo seuraavassa sukupuolen moninaisuus -aiheisessa zinessämme! Hänen tuotantoonsa kannattaa tutustua blogissa Tajukankaan kutoja!
Perjantai-illalla zinen tie vei tuttujen turkulaisten kanssa kauniiseen paikkaan, jonne kokoontui runsaasti väkeä, muun muassa niitä, jotka eivät ostaneet lippuja illan keikoille. Parasta on kavuta rinnettä alas ja kipaista kiskojen poikki.
Rakennukset olivat palaneinakin, tai ehkä juuri siksi, mukaansatempaavia, viehättäviä, tutkimusretkiä synnyttäviä.
Jotkut kiipesivät tehtaan katolle ja juna meni siitä samaan aikaan, kun aurinko oli jo matalalla.
Lauantaina aamu alkoi Kirjafestareilla ja Tampereen Rhythms of Resistance -ryhmän eli rumpuryhmän järjestämällä tanssityöpajalla. Tanssiminen rumpujen säestyksellä helpoin askelkuvioin oli paras herätys uuteen Musta Pispala -päivään. Lisää rumpuryhmiä ja tanssia Suomeen!
Järjestäytyminen työpaikoilla -työryhmä herätti monenlaisia ajatuksia palkkatyöstä, palkkatyöttömyydestä, työntekijöiden oikeuksista ja yhteiskunnasta. QFZ pohtii kovasti ja tulee kovasti pohtimaan jatkossakin, että mikä se on se palkkatyön normi ja mikä se on se tietyn elintason, jonka mahdollistaa, vain tietynlainen palkkatyö, normi. Vapautusta tälle alueelle niin ikään ja riittävä toimeentulo kaikille - pian! Erityisen paljon meissä zineläisissä herätti ajatuksia työttömien asema ja kohtelu. Miksi kamalasta työpaikasta ei saa iritisanoutua ilman karenssia? Onko ihmisen todella tehtävä uuvuttavaa, niin fyysisesti kuin psyykkisesti epäkiitollista ja tylsää työtä hamaan hautaan saakka? Miksi oman elämän kunnioittamisesta rangaistaan? Miksi nykyisessä massatyöttömyydessä työkkäri hiillostaa ja kuittailee työnhakijoille, jos työtä ei löydy, kun ongelma on ensisijaisesti rakenteellinen?
Sunnuntaina QFZ ei suunnannutkaan enää Pispalaan vaan keskustaan Galleria Rajatilaan, jossa oli Niko-Petteri Nivan sarjakuvataidenäyttely osana gallerian Feast on Art -festivaalia. Niko-Petterin töissä käsiteltiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämää ja ihmisoikeuksia yhdistettynä muun muassa antikapitalismiin ja feminismiin. Hienoja, ajatuksia herättäviä töitä ja mikä kivointa, juttelimme Niko-Petterin kansa tovin zineistä, sarjiksista ja piirtämisestä! Myös hän lupautui antamaan meille jotakin julkaistavaksi eli myös hänen kädenjälkensä näkyy seuraavassa zinessämme! Niko-Petterin meininkejä kannattaa seurata hänen sarjisblogistaan: Keeps Getting Petter and Petter!
Sunnuntai-iltapäivä huipentui ystävän huomaamaan roskalavaan, jossa penkomista riitti. Toisaalta meitä zineläisiä hämmentää ja surettaa moinen kierrättämisen puute, poisheittäminen, tuhlaaminen ja ylipäätään - tavaran määrä. Kuluttaminen tuleekin ehdottomasti olemaan yksi tulevista teemoistamme. Lavalla oli muun muassa ehjä pyöränkori, liukuri, pannunalunen, huonekaluja, matkalaukkuja, reppu, jossa oli vielä karkkipussin jämät, patjoja, lasketteluvälineet 90-luvulta, vaatteita, kenkiä, luultavasti jonkun tai joidenkin koululaisten tekemiä käsitöitä... Kuvassa hieman surullinen, liian painava löylykauha.
Kiinnostavinta roskalavaepisodissa olivat kuitenkin muiden ihmisten reaktiot pihalla. Muuttoa tai asunnon tyhjennystä tekevä heppu, joka myös jatkuvasti syyti lavalle uutta kamaa, ei mitenkään voinut olla ilkeilemättä meille. Hän muun muassa veisteli, että lavan pohjalla on "jonkun mummon sinne heittämiä arvokkaita seteleitä". Aha. (Oliko kyseessä tyypin isoäiti?!) Toinen tyyppi taas huusi parvekkeelta, että hänellä olisi erikoinen nojatuoli, että haluatteko. Kun sanoimme, että ei kiitos, vastauksena oli mutinaa, että "ei sitten kelpaa..." Hassua, että he eivät itse halunneet mitään niistä tavaroista tai olivat heittäneet tavaraa poiskin, mutta silti se, että me tutkimme lavaa, aiheutti paljon reaktioita. Kenties kuluttava elämäntapa synnyttää kateutta kohdatessaan uudenostamiselle nauravan tyylin?
Tässä valikoituja hetkiä QFZ:n ensimmäisestä Mustasta Pispalasta. Ensi vuonna uudelleen, mikäli tuuli zineä niin kuljettaa!
